Toiminimen verotus

Toiminimen verotus

Toiminimen verotus yleisesti

Toiminimi on monelle yrittäjäksi aikovalle usein ensimmäinen vaihtoehto yritysmuodoksi. Se on nopea ja helppo perustaa sekä rakenteeltaan yksinkertainen. Toiminimen verotus on suhteellisen yksinkertaista, mutta muutamaan asiaan yrittäjän kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Verotukseltaan toiminimen verotus eroaa osakeyhtiön verotuksesta, sillä toiminimen tulot ovat nimittäin yrittäjän henkilökohtaista tuloa. Vaikka toiminimen tulot ovat yrittäjän henkilökohtaista tuloa, eroaa verotus silti myös palkansaajan verotuksesta. Tässä artikkelissa käymme läpi millaista on toiminimen verotus pääpiirteiltään ja kerromme, mitä kaikkea toiminimiyrittäjän tai sellaiseksi aikovan kannattaa ottaa huomioon verotuksessa.

Toiminimen tulos

Yksinkertaisuudessaan toiminimen tulos muodostuu, kun toiminimen saaduista tuloista vähennetään menot. Tuloksesta on myös mahdollista vähentää edellisillä tilikausilla syntyneet tappiot. Tappiot on mahdollista vähentää elinkeinotoiminnan tuloksesta seuraavan kymmenen verovuoden ajan. Jäljelle jäävä tulos verotetaan toiminimiyrittäjän henkilökohtaisena tulona ja jaetaan ansiotuloksi sekä pääomatuloksi.

Ansiotuloa vai pääomatuloa

Toiminimen tulos on yrittäjän henkilökohtaista tuloa ja sitä verotetaan pääomatulona ja ansiotulona, tai yrittäjän niin halutessaan, kokonaan ansiotulona. Pääomatulo-osuus riippuu toiminimen nettovarallisuudesta. Pääomatulo-osuus on verottajalla oletuksena 20 % toiminimen verovuotta edeltäneen verovuoden nettovarallisuudesta. Mikäli kyseessä on ensimmäistä vuotta oleva toiminimi, lasketaan nettovarallisuus ensimmäisen tilikauden perusteella. Yrittäjän on myös mahdollista valita pääomatulo-osuudeksi 10 % tai 0 % nettovarallisuudesta. Mikäli yrittäjä valitsee pääomatulo-osuudeksi 0 % nettovarallisuudesta, koko toiminimen tulos verotetaan yrittäjän ansiotulona.

Se, kuinka paljon yrittäjän kannattaa asettaa pääomatulon osuudeksi riippuu toiminimen tulojen määrästä. Mikäli toiminimen tulos on pieni, eikä yrittäjällä ole myöskään muita merkittäviä ansiotuloja, on yrittäjän usein kannattavaa valita tulo verotettavaksi kokonaan ansiotulona. Tämä siitä syystä, että pääomatulovero on kiinteä 30 % 30 000 euroon asti, jolloin ansiotulovero saattaa usein olla kannattavampaa pienen tulon kohdalla.

Nettovarallisuus lasketaan vähentämällä toiminimen veronalaisista varoista kaikki vähennyskelpoiset velat. Nettovaroihin lisätään myös 30 % viimeisen 12 kuukauden aikana maksetuista ennakonpidätyksen alaisista palkoista. On huomioitavaa, että nettovarallisuus koskee ainoastaan elinkeinotoimintaan kuuluvaa nettovarallisuutta, eikä siihen lasketa yrittäjän henkilökohtaisia varoja. Usein toiminimen nettovarallisuus koostuu muun muassa työkoneista, ajoneuvoista, kiinteistöistä ja myyntisaamisista. Pankkitilin varoja ei lasketa nettovarallisuuteen mukaan.

Monen toiminimiyrittäjän kohdalla saattaa olla, että esimerkiksi auto tai kiinteistö on sekä yrityksen, että myös henkilökohtaisessa käytössä. Tällöin käytetään 50 prosentin sääntöä. Mikäli esimerkiksi auton vuosittaisista kilometreistä yli puolet on yrityksen ajoa tai esimerkiksi kiinteistön neliöistä yli puolet on yrityksen käytössä, lasketaan ne yrityksen nettovarallisuuteen.

Yrittäjävähennys

Vuonna 2014 osakeyhtiöitä koskevaa yhteisöveroa laskettiin Suomessa 24,5 prosentista 20 prosenttiin, tästä johtuen monet yrittäjät jäivät epäreiluun asemaan verotuksellisesti. Tästä syystä vuonna 2017 voimaan astui yrittäjävähennys, joka koskee toiminimiä, avoimia yhtiöitä ja kommandiittiyhtiöitä. Yrittäjävähennyksen saajia oli vuonna 2017 Suomessa yli 300 tuhatta.

Yrittäjävähennys on vuonna 2021 5 % verovuoden elinkeinotoiminnan tuloksesta. Mikäli toiminimen tulos tilikaudelta on 30 000 euroa, siitä vähennetään 5 % eli tässä tapauksessa 1500 euroa. Tällöin yrittäjän verotettavaksi tuloksi jää 28 500 euroa, jolloin maksettavien verojen määrä laskee.

Toiminimen vähennettävät kulut verotuksessa

Toiminimen tilikauden tulosta laskettaessa yrityksen tuloista vähennetään kaikki vähennyskelpoiset menot. Yrittäjän on siten tärkeää tietää, mitä kaikkia kuluja hänellä on oikeus vähentää verotuksessa. Kuluihin kuuluu kaikki ne kulut, jotka voidaan katsoa liittyvän suoraan yritystoiminnan pyörittämiseen. Näihin kuluihin kuitenkin liittyy myös joitakin poikkeuksia. Yritystoiminnan pyörittämiseen liittyvät työkalut, laitteistot, toimistotarvikkeet ja ohjelmistot ovat esimerkkejä vähennyskelpoisista menoista. Näiden lisäksi esimerkiksi työhuone, oman alan lehdet, markkinointimenot, sekä omaan alaan liittyvät koulutukset ja tapahtumat, ovat vähennyskelpoisia menoja. On huomioitavaa, että kulujen vähennysoikeutta arvioidessa, arvioidaan lasketaanko jokin tavara tai palvelu suoraan yritystoimintaan liittyväksi. Esimerkiksi kuulokkeet ovat vähennyskelpoiset yrittäjälle, joka tarvitsee niitä elinkeinonsa harjoittamiseen.

Ajoneuvojen osalta käytetään jälleen 50 prosentin sääntöä, mikäli yli puolet ajoneuvon kilometreistä on työajoa, voidaan kaikki autosta koituvat kulut, kuten remontit ja vakuutukset kirjata yrityksen kuluksi. Yrityskäytössä olevan auton yksityiskäytön osuus oikaistaan yksityisotoiksi. Mikäli ajoneuvon vuosittaisista kilometreistä yli puolet on yksityisajoa, se lasketaan yksityiskäyttöön kuuluvaksi. Tällöin ainoastaan yrityskäyttöön menneistä kilometreistä haetaan kilometrikorvausta. Pitämällä ajopäiväkirjaa ajoneuvon ajoista, pystyt osoittamaan ajoneuvon yksityis- ja työajojen osuudet.

Vähennettäviä kuluja ovat myös esimerkiksi YEL-vakuutusmaksut kokonaisuudessaan. Ne vähennetään joko henkilökohtaisessa verotuksessa tai yrityksen verotuksessa, riippuen kuka on määritetty vakuutuksen maksajaksi. Edustuskuluiksi laskettavista menoista 50 % on verotuksessa vähennyskelpoista. Selvästi työkäyttöön tarkoitetut vaatteet ovat myös vähennyskelpoista menoa. Myös yritystoimintaan liittyvät matkakulut ovat vähennyskelpoisia.

Toiminimiyrittäjän muiden tulojen ja puolison vaikutus verotukseen

Toiminimen tulos verotetaan yrittäjän henkilökohtaisena tulona. Tällöin on huomioitavaa, että yrittäjän verotuksessa lasketaan yhteen kaikki ansio- ja pääomatulot, mukaan lukien toiminimestä syntynyt tulo. Mikäli yrittäjä tienaa palkkatöistä 20 000 euroa ja toiminimestä tuloa hänelle kertyy 25 000 euroa, on hänen verotettavat tulonsa vuodelta yhteensä 45 000 euroa. Jos toimit palkkatyön ohessa sivutoimisena yrittäjänä, voit arvioida toiminimestä kertyvät tulosi ja arvioida kuinka paljon palkkatulosi ja toiminimestä saatavat tulosi ovat yhteensä vuodessa. Arvioitujen tulojen kokonaissumman voit ilmoittaa verokorttiin.

Useissa tapauksissa myös yrittäjän puoliso työskentelee yrityksessä, tällöin tarkastellaan, kuinka työpanokset ovat yrityksessä jakaantuneet, jonka perusteella ansiotulo-osuudet jaetaan. Pääomatulo-osuudet sen sijaan jaetaan verotuksessa sen mukaan, minkä verran yritystoiminnan käytössä olevasta omaisuudesta on kenenkin. Mikäli selvitystä työpanoksista taikka yrityksen omaisuudenjaosta ei ole, jaetaan pääomatulo-osuudet ja ansiotulo-osuudet tasan puolisoiden kesken.

Toiminimiyrittäjän ”palkka” eli yksityisotot

Toiminimiyrittäjä ei maksa yrityksestään palkkaa itselleen, vaan sen sijaan tekee yksityisottoja. Tämä siitä syystä, että toiminimiyrittäjä voi maksaa palkkaa kyllä muille, mutta ei itselleen. Tällöin yksityisotot voidaan ajatella ikään kuin yrittäjän ”palkkana”. Kun yrittäjä tekee yksityisoton, hän yksinkertaisesti ottaa rahaa toiminimen tililtä omaan käyttöönsä. Yrittäjä saa tehdä yksityisottoja niin monesti kuin itse haluaa.

Yksityisotot evät ole yrityksen kulua, joten ne eivät siis vähennä yrityksen tulosta. Yksityisottoja ei tarvitse ilmoittaa tulorekisteriin. Niitä ei myöskään ole pakollista kirjata kirjanpitoon. Kuitenkin pääosin selkeyden vuoksi on kannattavaa, että yrittäjä kirjaa yksityisotot myös kirjanpitoon. Yrittäjä ei maksa yksityisotoistaan erikseen veroa, koska koko toiminimen tulos verotetaan verovuoden loputtua yrittäjän henkilökohtaisena tulona.

Kun yrittäjä tekee yksityisottoja itselleen, on hänen tärkeää huomioida, että jättää yrityksen tilille tarpeeksi rahaa arvolisäverojen ja ennakkoveron maksuun. Toinen huomioitava asia yrittäjälle on, ettei yksityisotot ylitä yritystoiminnan tulosta. Mikäli näin käy ja toiminimellä on lainaa, tulkitaan tilanne siten, että osa yrityksen käyttöön otetuista lainoista katsotaan olevankin toiminimiyrittäjän henkilökohtaiseen käyttöön. Tällöin lainojen korkoja ei voidakaan vähentää verotuksessa.

Toiminimi arvonlisävero

Toiminimi kerää tuotteistaan ja palveluistaan arvolisäveroa, jonka tilittää valtiolle. Yleinen arvonlisäverokanta on 24 prosenttia, mutta tietyt tuotteet ja palvelut toimivat alennetulla verokannalla, kuten elintarvikkeet ja liikuntapalvelut. Mikäli yrityksen liikevaihto on alle 30 000 euroa, tilitetään arvonlisäverot kerran vuodessa. Toiminimen ei myöskään ole pakko tietyissä tilanteissa olla alv-velvollinen, jolloin yrittäjä ei kerää arvonlisäveroa laisinkaan. Arvonlisäverovelvollisuudesta ja arvonlisäveron alarajahuojennuksesta lisää seuraavaksi.

Arvonlisäverovelvollisuus

Mikäli toiminimen liikevaihto ylittää 15 000 euroa, on toiminimi tällöin alv-velvollinen ja sen on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yrittäjä voi kuitenkin ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi, vaikka yrityksen liikevaihto olisi alle 15 000 euroa. Alv-velvolliseksi kannattaa usein liittyä vaikkei liikevaihto olisikaan yli 15 000 euroa. Tällöin yrittäjän ei tarvitse murehtia, mikäli liikevaihto vahingossa meneekin yli 15 000 euron. Jos yrittäjä ei ole arvonlisäverovelvollinen, hän ei lisää myymiinsä palveluihin ja tavaroihin arvonlisäveroa. Mikäli yrittäjä ei ole ilmoittautunut alv-velvolliseksi ja liikevaihto ylittää 15 000 euroa, joutuu yrittäjä maksamaan kaikki tilikauden alvit takautuvasti. Jos liikevaihtosi jää alle 15 000 eron ja olet ilmoittautunut alv-velvolliseksi, tällöin saat tilittämäsi alvit takaisin arvonlisäveron alarajahuojennuksen ansiosta.

Juuri toimintansa aloittaneen toiminimiyrittäjän kannattaa muistaa, että arvonlisäveroja laskettaessa on kyse aina verovuodesta. Jos erimerkiksi aloitat toiminnan 1.7 ja ensimmäinen tilikautesi kestää vain 6kk, tällöin tuo 6 kuukauden liikevaihto suhteutetaan koko vuoden liikevaihtoon. Esimerkiksi jos teit liikevaihtoa 10 000 euroa tuon 6 kuukauden tilikauden aikana, se muutetaan 12 kuukauden liikevaihdoksi, eli tässä tapauksessa liikevaihdoksi tulkitaan 20 000 euroa, jolloin yrittäjä onkin alv-velvollinen.

Alarajahuojennus

Mikäli toiminimen liikevaihto on alle 30 000 euroa, on yrittäjä oikeutettu arvonlisäveron alarajahuojennukseen. Jos toiminimen liikevaihto jää alle 15 000 euron, voi yrittäjä hakea verottajalta maksamansa arvonlisäverot takaisin. Yrittäjän on kuitenkin aina itse muistettava hakea alarajahuojennusta, koska sitä ei tule automaattisesti. Arvonlisäveron alarajahuojennus on yrittäjälle verotettavaa tuloa.

Mikäli liikevaihto on 15 000 euron ja 30 000 euron välillä, lasketaan alarajahuojennus seuraavalla kaavalla:

Arvonlisävero – ((liikevaihto – 15 000 €) x arvonlisävero) / 20 000 €. Verottajan sivuilta löytyy myös kätevä yrittäjille suunnattu laskuri, jolla alarajahuojennus on mahdollista laskea.

Arvonlisäveron tilitys

Oletuksena arvonlisävero tilitetään verottajalle kuukausittain, aina seuraavan kuukauden 12 päivään mennessä. Arvonlisävero ilmoitetaan OmaVero-palvelussa. Kuitenkin yrittäjä voi valita myös pidemmän verokauden, mikäli liikevaihdon ehdot täyttyvät. Yritys voi hakea tilittävänsä arvonlisäverot vain kerran vuodessa, jos yrityksen liikevaihto jää alle 30 000 euron. Mikäli liikevaihto on 30 000 euron ja 100 000 euron välillä, voi se tilittää arvonlisäveronsa verottajalle neljännesvuosittain. 

Toiminimi ennakkovero

Toiminimi maksaa tuloksestaan veroa ja vero maksetaan yleensä ennakkoverona. Yrittäjä tekee arvion toiminimensä tulevan tilikautensa verotettavasta tuloksesta ja laskee sen perusteella kuinka suureksi hänen kannattaa ennakkoveroprosentti asettaa. Yrittäjä siis itse päättää ennakkoveroprosenttinsa suuruuden. Tilikauden päätyttyä verottaja laskee toiminimen tuloksesta maksettavat verot ja vertaa niitä yrittäjän maksamien ennakkoverojen määrään. Mikäli yrittäjä huomaa kesken tilikauden, että yrityksen tulot eroavat voimakkaasti ennakkoon arvioidusta määrästä, voi yrittäjä olla yhteydessä verottajaan muokatakseen antamaansa arviota OmaVero-palvelussa. Verottajan sivuilta löytyy myös laskuri, jolla yrittäjä voi tehdä arvion ennakkoveroista.

Mikäli ennakkoveroja on maksettu vähemmän suhteessa todellisten verojen määrään, joutuu yrittäjä maksamaan lisäennakkoa. Lisäennakkoa haetaan verovuoden päätyttyä OmaVero-palvelussa. Mikäli et ole maksanut ennakkovaroja tarpeeksi, etkä ole suorittanut lisäennakkoa, verottaja määrää yrittäjälle jäännösveroa. Jos ennakkoveroja on maksettu enemmän kuin lopulliset verot ovat, saa yrittäjä maksamansa ylimääräiset veronsa veronpalautuksena seuraavana vuonna.

Yrityksen kannattaa myös ilmoittautua ennakonperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen osoittaa yrityksen asiakkaille, että yritys maksaa ennakkoveroja. Mikäli yritys ei kuulu ennakonperintärekisteriin, ennakonpidätyksen tekeminen jää asiakkaan vastuulle.

Toiminimen veroilmoitus

Toiminimiyrittäjä toimittaa yritystään koskevan veroilmoituksen verottajalle kerran vuodessa. Veroilmoitus toimitetaan keväisin ja vuonna 2021 takaraja sen toimittamiseen oli 1.4.2021. Kyseessä on verohallinnon lomake ”Elinkeinotoiminnan veroilmoitus – liikkeen- tai ammatinharjoittaja”. Toiminimiyrittäjä tekee yrityksen veroilmoituksen lisäksi myös henkilökohtaisen veroilmoituksen.

Toiminimen verotus, yhteenveto

Vaikka toiminimen verotus on suhteellisen yksinkertaista, liittyy siihen kuitenkin tiettyjä poikkeuksia ja joitain tarkasti muistettavia asioita. Verotus aiheuttaa yrittäjälle usein paljon stressiä. Siksi tässä artikkelissa olemme käsitelleen millaista toiminimen verotus on pääpiirteiltään, sekä tiettyjä, usein yrittäjille päänvaivaa aiheuttavia kohtia. Toivottavasti luettuasi artikkelimme, ymmärrät paremmin toiminimen verotusta ja mitä kaikkea siihen liittyy.